Vielä kesälomaan on matkaa, mutta kohta se sieltä tulee ja olen niin sen tarpeessa. Odotan ku kuuta nousevaa, ettei mun tartte nousta kellon soittoon ja mennä raatamaan töihin, jossa on yhtä kuuma ku ulkona. Ja miettii miten kuuma siellä jo nyt on, et miten kuuma meidän töissä oikeen on. Pakastimessakin ku eilen kävi töissä, ni se oikeen höyrys ja ennen siel on ollu todella kylmä ja nyt siel oli vaan viilee. Keittiössä uunien ja patojen kuumuudessa ois kiva ku toimis ees ilmastointi. Tai jos se toimii ni ei se kovin tehokas oo. 

kesälomalle ei oo vielä sen suurempia suunnitelmia, kun ollaan menossa laivareissulle. Lapset tykkää! Ja on se itsellekin jotain muuta kun kotona olemista. Ollaan varattu perhehytti Viking Lineltä. Ja ennen en ole ollut tälläisessä hytissä. Odotan innolla tätä hyttiä, Grace:llä on kyllä todella siistit ja kivat hytit. 

Ilmatkin varmaan on kauniit, joten rannallakin varmaan käydään. Tässä kaarinan alueella on tosiaan aika monta rantaa. Littoisten järvessä en ole itse kynyt aikuis iällä uimassa, mutta lapsena olen käynyt. Mutta poika on käynyt kyllä siellä uiskentelemassa.  Rantoja on littoisissa kaksi (ainakin) 

Sitten hovirinnasta löytyy myös ranta, sielläkään ei olla käyty uimassa, mutta tiedän rannan. siellä on myös tosi kiva leikkikenttä ja liikennepuisto.

Piikkiössä raadelmassa on myös yksi ranta. Ei olla sielläkään käyty, mutta ehkä tänä kesänä sitten käydään nämä kaikki läpi. 

Muumimaailmaan pikku neiti toivoisi pääsevän. Mutta mitä niitä just viikonloppuna kattosin ni on se kyllä aika suolanen hinta 29€ sekä lapsista ja aikuisista. Mutta tykkään kyllä itsekkin siitä paikasta. Se on just kyllä neidin ikäisille tarkotettu. Edellisvuonna käytiin siellä, vaikka satoi niin oli todella kiva reissu. Ostettiin vielä matkaherkuiksi muumimamman pikku munkkeja, ja voi että ne oli super hyviä. 

Kuukausi ehtii hurahtaa kyllä niin nopeaa ohi. Mutta en halua, että joka päivä on suunniteltu. Omalla painollaan mennää. :) 

 

 

 

Kouluissa vietellään jo viimisiä päiviä, ennen kesälaitumille hyppelyitä. Nyt on ollut monessa paikassa kyselyitä, että opettajalle jotain vai ei? Tarhaankin moni vie jotain muistamisia.. 

Mekin kuulumme niihin, jotka sille opettajalle vie jotain. Me teemme tälläkin kertaa jotain syötävää, niinkuin viimeksikin. Minusta on ihan ok viedä jotain muistamista opettajalle. Tiedän, että he tekevät vain työtään, mutta onko sillä todellisuudessa jotain merkitystä jollekin, tai onko se joltakin pois jos haluaa jotain antaa? 

Facebook, oli ainakin tällä viikolla täynnä aiheesta jos minkälasita mielipidettä. Ja jokainen saakin olla just sitä mietä mitä sitten ikinä onkaan. Mutta mä olen ainakin iki onnellinen, että just mun pojalla on just kyseinen opettaja. Niin super ihana. Ja haluan häntä juuri tästä syystä muistaa. 

Teemme siis pojan kanssa huomenna tai perjantaina kasan keksejä, jotka sitten laitamme sievään boksiin ja kiikutamme opettajalle lauantaina, kun haetaan todistus. 

Todellisuudessahan ne numerot on jo annettu, eikä tämä jonkun mielestä "lahjominen" siihen vaikuta millään lailla. 

Nappasin kekseihin reseptin netistä, josta taannoin selailin cookies reseptejä. Sieltä ponnahti valkosuklainen ohje johon aijon tehä pienen muokkauksen ja lisään myös maitosuklaata joukkoon. Tulee varmasti super herkkuja. 

Tunnetko sinä pelkoa kuin lapsi sairastaa? Minä tunnen. 

Viikko on mennyt seuraillen, kuin pikku neiti on kuumeillut viime lauantaista asti, kuume on seilaillut 38 ja 39 maastossa kokoajan. Ja yleisvointi on ollut todella huono. On vaan nukkunut ja "pötkötellyt". 

Tiistaina soitin aamulla, ennen kahdeksaa tyksin päivystykseen, koska tk:n emme ole koskaan saaneet lääkärille aikaa vaikka kuinka soittaisimme sinne heti klo 8. Aina lääkäri ajat ovat menneet! Oletko miettinyt, että miksi? Musta on väärin, että kaikki ajat menee ja jos soitat oikeasti kipeästä lapsesta sulle tarjotaan hoitaja-aikaa ja se on vain ja ainoastaan se kuumemittarilla tutkiminen, kertaakaan en ole saanut hoitajaa hakemaan lääkäriä paikalle, tai sitten meillä ei ikinä ole ollu sit oikeesti kipeä lapsi sen hoitajan mielestä. En vähättele hoitajien työtä.  

Tiistaina vein sitten tytön isänsä kanssa tyksiin, ennenkuin menin itse siitä sitten töihin. Siellä tuloksena oli se, että käskettiin antamaan kuumelääkettä ja levätä. Korvissa ei ollut mitään. 

Seurasimme tilannetta keskiviikon ja torstain. Torstaina olo jo koheni ja leikkikin vähän jo. Ajatus oli, että nyt tämä kuumeilu loppuu.. Kunnes sitten taas yöllä kuume nousi. Perjantaina seurasimme tilannetta ja sitten päätin soittaa taas tyksiin, koska ei sinne tk:n olisi enään saanut aikaa lääkärille. Välillä tuntuu, kuin lapset ei olisi tärkeitä. Vaikka ne on kaikkein tärkeimpiä-

18 jälkeen sitten saavuttiin tyksiin ja odottelimme siellä kauan ennenkuin pääsimme edes hoitajan tarkistukseen. Hoitajan tarkistuksen yhteydessä mitattu kuume oli jo noussut 40 asteeseen. Mikä on aika hurja lukema pienellä lapsella. Pääsimme odottelemaan lääkärille pääsyä. Odottelimme ja odottelimme. 

Lääkäri määräsi verkikoiden oton ja pissatutkittiin myös.

- Tuloksena se, että kuivuminen oli jo alkanut, pissa menisi vielä viljelyyn, mutta varsinaista tulehdusta ei ollut. 

- Tulehdusarvotkin oli lievästi koholla. (ne pitäisi kaiketi olla alle 10)

Korvissa tosiaan oli tulehdus. tätä ei tiistaina löydetty. Mutta kai se on voinut vasta tulla myöhemmin. Mutta nostattaisiko korvatulehdus kuumeen noin korkealle? Ehkä. 

Nyt meillä on lääkeet ja toivottavasti olo tästä nyt helpottaa tytöllä. Kotiin pääsimme joskus 22.20 ja siitä sitten avoimmeen apteekkiin, ja sitten kotiin. Päivä oli pitkä heräsinhän jo 5 aikoihin aamulla ja nukkumaan 23 jälkeen. Mutta mitäpä en tekisi lapseni/lapsieni terveyden vuoksi. 

 

Kun lapsi sairastaa tunnen kauheaa tunnetta ja mietin kaikki pahimmatkin taudit.

Mutta olen äiti.   Ehkä se kuuluu asiaan.                                                               

                                                     

Olen töissä eräässä Ravintokeskuksessa, ravintotyöntekijänä. Tosin teen myös pääsääntöisesti kokin töitä. Välillä tai nykyaan useamminkin, tunnen kuinka ei haluaisi mennä töihin. Onko se ensi oire työuupumuksesta? Työpaikassani valmistetaan kotipalveluaterioita ja muille asiakkaille sitten lämmintä ruokaa: Luonas, päivällinen ja olemme auki joka päivä, vuoden jokaisena päivänä. Meille pyhä päivä ei tarkoita automaattisesti vapaa päivää. 

Olen työskennellyt täällä reilu 2 vuotta ja siitäkin jo vakinaisena reilu vuoden. "Kesätöihin" menin ja sinne tielle jäin. Tämän reilun kahden vuoden aikana työnkuvamme ovat muuttuneet useita kertoja. Ja taas ne muuttuvat. Olen jännittäjä, hermoilija jne. Kestän painetta kyllä, mutta uuden oppiminen on aina jännittävää. Ja lisätään siihen vielä se, että työilmapiiri töissämme ei ole se parhain asia. Jos kysyt jotain, joltakin joka on ollut vuosia tai tehnyt vuosia kyseisiä asioita, olettaisi että he neuvoisivat? Vai mitä? Mutta meillä näin ei ole, voi olla että saat vastauksen tai sitten et. Olet käytännössä siis yksin. Ja kuka sua sitten neuvoo? No ei kukaan. 

Nyt viikonloppuna palaan siihen osaan jota haluaisin tällä hetkellä tehdä töissä, siis ihan oikeasta haluaisin joskus laittaa kokkiaivot narikkaan ja vaan tiskata. 

Tiistaina mulle tulee sellainen vuoro eteen jota en ole tehnyt, jos en pärjääkkään. Ei sitä voi olla miettimättä.. Paineen sietokykyä mulla on, se ei oo se juttu. Mutta jännittää. 

Mietittiin miehen kanssa, että olisiko yksi lapsi vielä tervetullut meidän elämään. Asioita on puntaroitu. Ainakin minä mielessäni.. 

 

Ja minulle tuli tosi voimakkaana sellainen tunne, että onko se nyt oikeesti järkevää? Välillä joo ja sit taas ei.  Mutta päätin sitten kumminkin lopettaa ehkäisyn. Ja meille on toiveissa vielä se yksi lapsi. :) Jo pienen hetkenpäästä, aloin saada oireita. Rinnat oli kipeenä ja mahaan koski oikein kunnolla, ajattelin et ei tää nyt näin pian voinu tärpätä. Päätinkin, että oireet johtuu ehkäisyn lopettamisesta. Mutta kuinka kauan rinnat voi olla oikeen kipeet? Johtuuko tää tosiaan pelkästään siitä, että on lopettanut hormooniehkäisyn? 

Tunnustan, olen ehtinyt tekemään jo testin ja tosiaan se testi oli negatiivinen. Eli tulos taitaa olla se, että nämä on oireita enemminkin ehkäisyn lopettamisesta, kuin raskaudesta... 

Mutta mitä enemmän mietin ja toivon pienokaista, sitä enemmän mun päässä ja mielessä näkyy kaikenlaisia merkkejä. Onko tuttua muilla?